Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2014.

Mika Waltari: Joulutarinoita

Päätin jo aikaa sitten, että lukisin joulun aikaan Mika Waltarin Joulutarinoita . Koska aatonalusaika meni reissussa, pakkasin kirjan mukaan matkalle ja viimein paluumatkalla Silja Linen hytissä luin ensimmäiset tarinat ääneen kuin iltasaduiksemme. Hauskasta tunnelmasta huolimatta ehdin miettiä, olinko mennyt valitsemaan aivan pöljän kirjan, luullut sitä toisenlaiseksi. Satujen samettikoirat ja saippuakuplat sekä toistava kerrontatyyli tuntuivat liian tylsiltä ja lapsellisilta meille hyvin lapsenmielisille aikuisille. Tahmean alun vuoksi sakealuminen automatkakin ehti edetä paremmalle puolelleen ennen kuin viitsin tarttua opukseen jälleen. Melko pian tarinat muuttuivat kiintoisammiksi, mukaan tuli tyylikkäitä ja mieleenpainuvia hahmoja, kaupunkeja, junamatkoja ja, mikä tärkeintä, kiinnostunut lukija. Mieleeni jäivät erityisesti uuden innon saanut taidemaalari, kirjailija, varjostettu neiti ja kaupunkiin mennyt isäntä. Lisäarvoa toivat viittaukset sota-aikaan. Pidin siitä,

Stockholm, Stockholm

Tukholmaa Södermalmilta, Katarina-hissin luota kuvattuna 23.12.2014 Ja niin joulu jolkotti ohitse tämänkin kerran. On aika palata blogipaastolta ja palauttaa mieliin, miten ikimuistoinen oli tämän vuoden joulunalusaika. Kävin rakastumassa Tukholmaan, josta on nyt paljon hyviä muistoja ja jonka monta tarinaa jäivät odottamaan seuraavaa matkaa. Vasa-museon aukioloajat menivät ristiin omiemme kanssa ja niin Drottningholmin linnaa kuin vanhaa kuninkaanlinnaakin kuvasimme vain ulkoapäin pimeän jo saarrettua kulttuurinnälkäiset turistit. Tukholma oli hurjan kaunis ja kiehtova näin talviaikaankin - kesäisestä Tukholmasta voin tältä erää vain haaveksia. Niin ja Junibackenista.. Yövyimme Södermalmilla, mikä osoittautui oivaksi paikaksi yöpymiseen ja syöpyy varmasti mieleeni ensimmäisistä öistäni Tukholmassa. Hotellin ikkunasta näki södermalmilaisten olohuoneisiin ja Katarina-hissiltä Tukholman siluetin. Sattuipa erään kerran kaupungilta hotellille tullessamme palohälytys, jolloin var

Juhlabloggaus: Kulttuuriharrastajan vuosi + synttäriarvonta

Mukavaa iltaa kaikille ja lämmin kiitos, kun olette mukana juhlistamassa hauskaa päivää, blogini yksivuotissynttäreitä! Paljastan ihan alkuun arvonnan voittajan sekä sen, mitä opinkaan ensimmäistä arvontaa järjestäessäni. Lisäksi teen katsauksen kuluneen vuoden kulttuuriharrastuksiini, jonka olin aiemmin ajatellut vuoden loppuun. Huomasin kuitenkin aiheen sopivan paremmin tämän synttäribloggaukseni yhteyteen. Vuosi on kohta ohi ja loppuvuoteen on tulossa muutenkin enemmän kirjabloggauksia. Viime päivät ovat olleet hullunmyllyä, joten jo aiemmin lukemani kirja odottelee edelleen vuoroaan ja kirjastosta on kannettu jouluherkkuja vaikka muille jakaa. Kirjabloggaajien lahjaringin kirjakin odottelee vielä paketissaan - kortissa lähettäjä paljasti genren ja voin sanoa, että kyllä, siitä genrestä pidän! Maltettava on vain hetkinen. Listasin arpojen saajat numerojärjestykseen ja käytin arvontaan sivustoa random.org. Voittajaksi tuli tällä kertaa Henna blogista Hemulin kirjahylly .

Kulttuurielämää Kuopiossa: Entisajan joulu Korttelimuseossa (muista myös synttäriarvonta)

Päiväni on ollut pullollaan kulttuuria. Kuopion korttelimuseon joulunäyttelyyn minun oli jouluihmisenä ja historiaintoisena pakko päästä, vaikka hieman toipilaana vielä kuljenkin. Kaikkein parasta oli vain astua tuvasta toiseen ja kokea menneen ajan tunnelmaa. Vuosisadanvaihteen joulupukilla oli yleensä sarvet ja kuvan pukki näyttääkin melko hurjalta. Vasen alakuva on paremman väen tuvasta ja kuusesta, joka asetettiin ikkunan luo, jotta se näkyisi muuallekin.  Yläkuvat ovat 1930-luvun pienperheen joulua esittävästä talosta. Kun astuin sisään ja kuulin naisen äänen, säikähdin ensin ja mielessä vilahtivat Agatha Christiet ynnä muut, kunnes muistin, että tässä talossa kuuluu 30-luvun jouluisia radio-ohjelmia . Näyttelyssä pääsee tutustumaan myös suutarin tupaan ja kutojan tuvan jouluvalmisteluihin, joiden tuoksu huumaa jouluihmisen. Teollisuustyöläisperheen hellahuoneessa taas näkee muun muassa tähkillä koristellun joululeivän ja kattoon ripustetun vaatimattoman joulukuu

Sibeliuksen maanantai + synttäriarvonta

Hyvää arki-iltaa! Kun makaa tautivuoteessa turhautumiseen niin arvostaa maanantaita, töihin pääsyä ja tunnetta, että rattaat pyörivät. Jee! Myös blogini on elossa ja merkkipäivä lähenee. Omaa muotoutumistaan ja omistajan sitoutumista kypsytellyt blogini täyttää 18.12. sen ensimmäisen !! \o/\o/ ;) Luonnollisesti aion järjestää synttäreiden kunniaksi arvonnan , josta kerron lisää tässä postauksessani.  Ensin kuitenkin kuulumisia. Mitä olen lukemassa? Vasemman puoleisessa kuvassa ei tällä kertaa ole kirjanselkäruno vaan lukupinkkani, jonka kanssa meinaa välillä mennä tuntosarvi kuuhun. Onko fyysisesti mahdollista lukea kuutta kirjaa yhtä aikaa? Tai mikä on se sääntö, jonka mukaan valitaan? No, ylimmäinen, Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina on kohta luettu. Jostain syystä minulla on tapana viipyillä runoteoksissa pitkään ikään kuin en haluaisikaan päästää niitä niin vähällä, pitää heidät hieman pidempään.  Muut pinon teokset ovat: - Sirpa Kähkönen: Mustat mo

Pasi Lampela: Kirottujen ilot

Vietin itsenäisyyspäivää Pasi Lampelan Savonia-ehdokkaaksi yltäneen novellikokoelman Kirottujen ilot  kanssa. Teemat koskettavat nykyihmistä ja paikoin kerronnassa on ilahduttavan samaistuttavia kohtia: tämän olen kokenut. Kirja ei silti ole minua varten. Kaikki se elämän kovuus ja todellisuus tuntuu niin ahdistavalta, että täytyy ehdottomasti kieltää nauttineeni lukemastani. Novelleista paljastuu, kuinka yksin ihminen yrittää elämässään pyristellä.  Kokoelma alkaa kiintoisasti historiallisiin tapahtumiin perustuvalla novellilla Sigridille . Vaikka Eugen Schaumanin elämä ei viehätäkään, pidin novellista sen hetken, kun tekstissä mainittiin aselastin tuominen Kokkolan edustalle, karilleajo ja räjäyttäminen. Sama aselaiva SS John Graftoniin viittaava historiallinen tapahtuma vuodelta 1905 mainitaan myös hiljan lukemassani Tuula Levon Tuulenajamassa .  Alkunovellin karu suorasukaisuus jatkuu läpi teoksen, minkä vuoksi se lieneekin vaikuttava. Kirjailija osaa kyllä k