Lukuhumua

Aloitin joulukuun 17:nneksi ajoitetun novellimaratonin klo 19.30 , joten aikaa on sunnuntai-iltaan 18.12. klo 19.29 saakka. Maratonin ohjeet ja koonti ovat Omppu Martinin blogissa  Reader, why did I marry him? Lauantai-iltana luin kolme novellia (35 sivua), pähkäilin eteisen käytävälle sopivien mattojen pituutta ja ilahduin huomatessani rakkaani pähkäilevän samaa. Puhuimme pitkiä puheluita ja tuntui raastavalta ettemme juuri tänään jakaneet samaa sohvaa. Tänään tuli nimittäin viisi vuotta ensikohtaamisestamme <3 Tuntui oikealta ostaa itselle Granta -sarjan 7. osa Koti jokin aika sitten, koska tänä samana syksynä ostimme oman kodin. Lukeminen alkoi tänään.  Tässä maratonin alkumetrit: Teoksesta Huomenna tuulet voimistuvat (OsuusKumma, 2013) Toim. Henriksson ja Leppänen ¤ Janne Harju: Niin lähti kaunis Päivänsäde , 14 sivua Novelliin oli helppo päästä mukaan. Erilaisuuden alleviivaaminen ärsytti alkuun, kunnes tulinkin liittäneeksi keinon päähenkilön t

Tervetuloa kirjabloggaajien joulukalenterin neljänteen luukkuun , jossa vietetään kotoisia lukijaihmisen pikkujouluja ja muistutetaan, että jouluhulinoidenkin keskellä on terveellistä ottaa aikaa rentoutumiselle. Eilinen luukku avautui  Limalepakon kirjablogissa  ja huomisen luukun järjestää  Aarrekirjasto . Kaikki tämänvuotiset joulukalenteriblogit näkee ensimmäisestä luukusta, blogista  Hyllytontun höpinöitä . Kotoisien pikkujoulujen idea on sallia itselle tuntikausia rentoa aikaa ja toisaalta viettää juuri sellaisia pikkujouluja kuin itse haluaa. Joulunodotusjuhlia vietetään työ-, kaveri- ja harrastusporukoissa - mutta miksipä ei kirjojenkin parissa? Päästäkseen pikkujoulutunnelmaan ei ole välttämätöntä vääntäytyä väkijoukkoon rymyämään. Moni lukija on toki tottunutkin yhdistämään kirjanlukutapahtumaan sopivaa syömistä, vilttiä, kynttilän leimua tai muuta tunnelmanluojaa - kuka nyt mistäkin pitää. Toisaalta kirjaan saatetaan tarttua yötamineissa viimeisillä voi

Joni Pyysalo: Alaska (WSOY, 2016) Haastattelun aikana Dodon mieleen jääneet ajatukset: 1. lukevatko kaikki työhaastatteluun valmistautuvat saman käsikirjan 2. miten identtiset kloonit tervehtivät toisiaan ensitapaamisessa 3. miksi työnhakijat tuntuvat samanlaisilta, tutuilta mutta luonnottomilta 4. nouseeko edellinen tunne lapsuuskodin olohuoneellisesta taiteilijoita, joista olisi saanut diagnosoiduksi vähintään narsismin, sosiopatian, Aspergerin, ADHD:n, pakko-oireisen ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja rajatilapersoonallisuuden. Aikamoinen. Pyysalon esikoisromaani pakottaa ratkaisemaan, mistä kaikesta kokonaisuus koostuu. Loppu saa haukkomaan henkeä niin, että onneksi alun listat monipolvisine mielleyhtymineen kantavat tällaistakin lukijaa, jota henkilöiden elämäntavat vieroksuttavat ja jonka ällöttävät episodit ovat vähällä saada kääntämään sivut kiinni. Kielen hienous käskee jatkamaan. Ja ne paradoksit juoksemisesta ja kaikesta. Se, että alussa ei tunnu

Lainatuimpien kirjojen kanssa tahtoo käydä niin, että ne lukee vasta jälkijunassa, ellei satu ostamaan teosta tuoreeltaan. Lukee Neljäntienristeystä (2014,) kun Lopotti (2016) jo lopottaa menemään. Tommi Kinnusen esikoisromaani auttaa näkemään elämän samalla tavoin laajasta sukupolvinäkökulmasta kuin talvella tekemäni mummon elämäkertahaastattelu, jonka myötä sain talletettua eri vuosikymmeniin kytkeytyviä sukumuistoja ja historian vuosikymmenet alkoivat elää mielessä ennenkokemattomalla tavalla.  Kinnusen romaanissa Marian, Lahjan, Onnin ja Kaarinan elämää valotetaan siitä näkökulmasta, miten he vaikuttavat toistensa elämänkudelmaan. Luonne ja valinnat vaikuttavat. Jokaisella on omat vaikeutensa, mutta keskenään niitä ei jaeta. Arjen ahavoittamia yhdistää tietynlainen yksinäinen taistelu. Ihmiset kietoutuvat rakennuksiin, niiden seiniin ja seinien sallimaan piilopaikkaan, jossa kipuilla yksin.  Kenenkään epäonnisuuteen ei koskaan viitata eikä vastoinkäymisistä puhuta edes p

Ja jottei blogini haalistu, päätin osallistua kirjabloggaajien Eeva Joenpelto -haasteeseen , jonka organisoi  Tuijata. Kulttuuripohdintoja  ja rikkoa samalla blogihiljaisuuteni. Ei sillä, ettenkö olisi kirjoittanut tai lukenut kevään aikana - kirjoittanut olen enemmän kuin koskaan. Olen tehnyt ahkerasti kirjoitamisen perusopintoja ja kaikki tarmo onkin mennyt noihin opintoihin töiden ohella. Sitten kun olisi taas ollut aikaa blogata, en ole jotenkin osannut. Mitä kauemmaksi historiaan edellinen bloggaus on jäänyt, sitä vaikeampi on ollut tarttua toimeen. Matkan varrelle on jäänyt lukuisia teoksia kesken, luettu fiiliksen mukaan sieltä täältä ja unohdettu. Kun havahduin haasteeseen, astelin kirjahyllylleni tutkimaan, mitäs Joenpeltoa olen joskus muinoin kirppikseltä kotiini kantanut. Elämän rouva, rouva Glad tuli luettua opiskeluaikoina, joten oli aika valita toinen hyllyssäni majaillut, monta muuttoa läpikäynyt Jottei varjos haalistu (1986). Elämän ankaruudessa on sen ko

2.1.2016 Iltaa, lukumaratonin näkökulmasta sitä viimeistä! Täällä taas omaan verkkaiseen tahtiini maratoonailen, jopa niin verkkaiseen, ettei meinaa vauhti riittää kirjoista blogiin asti. Mukana silti ollaan. Noh, panostan loppuajan lukemiseen ja taidankin joutua unille ennen loppukoostetta, kun aamusta täytyy matkata Suomen halki. Lupaan kuitenkin palata tekemään maratontilinpäätöksen, kunhan laukut on onnellisesti purettu kaupunkiyksiöni kaapistoihin.  3.1.2016 On tullut aika koota yhteen maratonin kuulumisia, koska en tullut lukemisen lomassa kirjoittaneeksi juurikaan. Maratonini oli melkoisen hupaisa , koska aloitin lukemisen neljä tai viisi kertaa, ennen kuin sain vietyä maratonin päätkseen ihan loppumetreillä. Aikaisemmilla yrityksillä tuli aina jotain muuta, joten päätin siirtää lukuputkea, koska osallistumisaika oli hyvin salliva. Säännöt olisin kenties voinut lukea hieman paremmin, sillä tajusin liian myöhään ajaksi asetetun tavanomaista pidemmän ajan -